Pistän tähän kovan setin useamman vuoden takaa. Sillä, että onko kyseessä hauska panojuttu vaiko jonkinsortin naimamoka ei liene merkitystä, koska juttu on kuitenkin hyvä. Tai viihdyttävä. Noh, vähintäänkin mauton. On mitä on, mutta suklaahämis kuitenkin jossain vaiheessa mainitaan!
Pongasin joskus kauan aikaa sitten Cityn sivuilta yhden tyttölapsen. Hänellä oli kuvia ko. sivuilla, kuten oli minullakin. Herutusta mitä herutusta... Siinä alettiin juttelemaan ja varsin nopeasti jutustelu johti kaksimielisyyksiin ja siitä sitten suoriin ehdotuksiin. Ehdotusten sanomaa tehostaakseen tyttö lähetteli sähköpostiini alusvaatekuviaan. Oikeastaan hämmästyttävää, että kuinka nopeasti jotkut tytöt haluavat postata miehille alusvaatekuvia. Noh, enpä hanttiin laita.
Eipä siinä auttanut muuta kuin ottaa haaste vastaan ja hypätä Ouluun kuljettavaan junaan riehakkaan viikonlopun viettoon. Lähtöpaikkanani oli Tampere ja vaikka raiteet määränpäätä kohti kuljettivatkin, niin varmuuden vuoksi oli kompanssini neula jäykästi kohti pohjoista.
Ouluun saavuttuani kiitin yläkerran herraa siitä, että tyttönen tai pikemminkin nuori nainen oli vielä paremman näköinen kuin lähettämissään kuvissa. Se nainen oli jumalatar muodoiltaan! Naama ei ollut parasta mahdollista sorttia, mutta se runko olisi antanut anteeksi vaikka puuttuvan pään. Siitä sitten pizzerian kautta mimmin kämpille. Maltettiin juoda pari pullollista viiniä ennen kuin homma karkasi käsistä ja koko touhu meni pelkäksi panemiseksi. On olemassa niitä riemullisia kokemuksia, joita muistelemaan palaa aina uudelleen ja uudelleen. Tämä tyttö ja kyseinen viikonloppu lukeutuu niihin kokemuksiin. Sen lisäksi, että tytön kroppa oli viittä vaille täydellinen, niin hän oli myös viittä vaille täydellinen sängyssä. Todellinen panokone vailla estoja! Kemiat loksahti kohdilleen ja kun kahden panovalmiin rietastelijan polut kohtaavat, niin kyyti on luvalla sanoen M E L K O I S T A ! ! !
Muistan kuin eilisen päivän, kun kysyin omistaako tyttö seksilejuja, niin tuo poistui hetkeksi huoneesta vain palataakseen sinne pahvilaatikko sylissään. Pahvilaatikko kätki sisäänsä kahdehdittavan arsenaalin härpäkkeitä, jotka liittyivät tavalla tai toisella niihin toimintoihin, joita toisillimme aioimme tehdä. Voi vittu sentään!
Jossakin vaiheessa kiiman sumentamalla järjelläni keksein pahvilaatikon kätköistä käsiraudat ja liukuvoiteen. Mitäpä muuta siinä tälläinen älykääpiö tekisi, kuin kytkisi seksin ylipapittaren käsiraudoilla käsistään kiinni patteriin... Mimmi siis polvilleen ja raudat kiinni patteriin. Ja likuvoide..? Noh, suklaahämis liukkaaksi ja rankaisu alkakoon! Ja se tykkäsi siitä. Siis oikeasti tykkäsi.
Eipä siinä. Viikonloppu meni noissa merkeissä ja sunnuntai iltana hyvästeltiin toisemme. Paluumatka mansen suuntaan kului hymyissä suin. Jatkettiin jutusteluamme Cityn sivuilla ja tekstiviesteillä. Sovittiin, että uusinta otettaisiin pikapuoliin. Mutta niinhän siinä kuitenkin kävi, että yhteydenpito alkoi muuttua kovin kovin yksipuoleiseksi. Mimmi alkoi vastailla laiskasti ja äkkiä ymmärsin, että eipä tuota nappaa tavata uudelleen, vaikka tapaamista lupailikin. Stalkkailin tytön profiilia ja tuo jatkoi sivuilla heruttamistaan. Tykkäsi ilmeisesti tehdä valloituksia tai mitä lie.
Maansa myyneenä hyväksyin, että eipä kannata yrittää uudelleen päästä Ouluun neitoa tapaamaan. Meni muutama viikko ja koska liha on heikko, niin päätin pistää viestiä neidolle. Tarkoitus oli ihan vaan kuulumiset kysellä ja haistella sen varjolla epätoivoisesti mahdollisuutta päästä kairaamaan neiti pari kokoa isommaksi... Pistin siis viestiä, jonka sisältö oli aika tarkasti seuraavaa:
Heippa pitkästä aikaa! Mitä sulle kuuluu? Vieläkö oot päiväkodissa töissä? Olis kiva tulla ottamaan uusinnat...
Tähän neiti vastasi:
Hei! Hyvää kuuluu ja oon vielä päiväkodissa töissä. Mutta hei... Kuka sää oikein oot???
Naurahdin viestille ja ajattelin, että eikö hän muka muista minua. Sitten välähti, että vittu, EIKÖ HÄN MUKA MUISTA MINUA??? Siis hetkinen, ollaan vietetty ehkä maailmankaikkeuden kiimaisin viikonloppu ikinä ja mimmi ei muista minua. Jatkoin ajatusleikkiä, että kuinka perkeleen paljon hänellä oikein miehiä mahtaa rampata, jos ei oikeasti muista minua. Siis oikeasti, hän on poistanut numeroni puhelimestaan ja unohtanut koko jutun. Mieli mustui ja taivas romahti. Kiitos ilkeän mielikuvitukseni taivaan romahdus jäi väliaikaiseksi ja sain vision sateenkaaresta, joten kirjoitin hänelle viimeiseksi jääneen viestin:
Ai et muista mua? Mä oon se tyyppi Tampereelta, joka pisti sut käsiraudoilla kiinni patteriin ja pani perseeseen. Otetaanko uusiksi?
Eipä tullut enään vastausta. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti