Kuuseen kurkottaminen ja katajaan kapsahtaminen

Muistaako joku vielä, että tuossa taannoin viime keväänä Suomi voitti lätkän MM-kultaa? Sehän oli millä tahansa mittapuulla mitattuna todella upea hetki elämässä. Illalla kyseisen kiekkopelin päätyttyä herätin vaimokkeen ja esitin hellävaraisesti asiani:

Tilanne on nyt se, että Suomi voitti maailmamestaruuden ja samalla nöyryytti Ruotsia koko rahalla. Tulen muistamaan tämän hetken koko loppuelämäni ajan, mutta... Tämä ilta voisi olla vieläkin ikimuistoisempi, jos saisin vielä suikkarin. Siis maailmanmestaruus lätkässä ja sen päälle kunnon kiimaimuttelut, se olisi käsitykseni pienen ja vaatimattoman elämäni täydellisimmästä illasta. Siitä ei maailma yksinkertaisesti paremmaksi muuttuisi! Tehostin asiaani koiranpentumaisella katseella sinisillä tähtisilmilläni ja väläytin pepsodent-hymyäni lyödäkseni niin sanotusti arkun naulaan ja klousatakseni tilanteen.

Ja mitä mamma vastasi? Totesi, että älä unta nää ja käänsi kylkeä. Vittu, kai ne ens vuoden kotikisatkin menee ihan penkin alle.

Suomi24:n helmiä

Laadein aikoinaan Cityyn sekä Suomi24:seen suosiolliset treffi-ilmot. Joukkoon eksyi surullisia Mikkelin ja Forssan retkiä ja riemukkaampia seikkailuja Tampereella sekä Turussa. Lopulta ajauduin parisuhteeseen yhden ihanuuden kanssa.

Eli suomi24:sta lukuisten eri treffikumppanien jälkeen vuorossa oli tämä neito. Miljoona sähköpostia ja satatuhatta tekstaria myöhemmin saatiin treffit sovittua. Paikaksi valikoitui neutraali ympäristö, johon molemmat matkustivat toisista kaupungeista. Kaiken korkeakulttuurin helmi eli Tampereen rautatieaseman Semafori. Suomeksi sanottuna se on siis räkälä, mutta ah, niin ihana räkälä.

Neiti tuli selvinpäin ja tyytyi juomaan yhden siiderin. Myöhemmin sain noottia siitä, että minun olisi pitänyt siideri tarjota. V*tut, en tarjoa. Tarjoaminen olisi käynyt kukkaron päälle, jos olisin jokaiselle treffikumppanille alkanut limuviinat maksamaan. Ja sitä paitsi, [I]pahat pojat ei tarjoa[/I]. Itse join pari olutta eli periaatteessa selvin päin, vaikka rattiin ei asiaa olisikaan ollut.

Siinä sitä juteltiin ja naurettiin. Pari tuntia meni kuin siivillä ja sitten tuli se hetki, että neidon junan lähtöhetki lähestyi. Ilmoitin hakevani lipun ja lähteväni saattamaan. Tähän vastaus, että turha vaivaitua, sillä pillua ei olisi luvassa. Virnistäen vastaus, että suikkarikin kelpaa. Naurua. Eipä tuo estellyt, kun junamaatista lipun lunastin ja junassa viereen istuin. Junamatka meni kuin siivillä ja lopulta päästiin neidon kämpille.

Kämpillä homma meni lopulta perinteiseen kukko huuleen ja sakset levälleen tilanteeseen. Neidon pikkuhousuvalinta yhdistettynä alakerran luvalla sanoen runsaanlaiseen karvatilanteeseen oli päivän selvä asia, että ei sinne treffeille oltu seksimielellä lähdetty. Lopulta neito kuitenkin piti sanansa ja liha jäi piilottamatta, koska kondoomeita ei taloudesta löytynyt. Noh, suikkarivaihtarit rulettaa eli hip hei hurraa, taas mun kukkoa duunattiin!

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen käytiin mielenkiintoinen keskustelu, kun daami sen aloitti:

-Jos haen huoltoasemalta kortsuja, niin nussitaanko?

-Joo....

Toi se huoltoasemalta mulle hammasharjankin, koska henkeni haisi pahalta.

Kylypylä

Supersankareilla on uniformunsa. Teräsmies ei olisi teräsmies ilman punaista viittaansa ja sinistä koko kerrastoa. Batmanilla kuuluu olla se musta kumipuku jne. Mullakin on tavaramerkkimäinen uniformu: jätän sukat jalkaani. Haters gonna hate, mutta eipä ainakaan varpaita palella.

Joskus taannoin pistettiin entisen tyttöystävän kanssa elämä risaiseksi ja pinnattiin työpaikoiltamme. Päivä päätettiin viettää Nokialla Edenin kylpylässä molskahdellen, suomalainen junttiloma siis. Edenissä oli tuolloin sellainen unisexpukukoppisysteemi. Kassalta lunastettiin uimaliput ja sen jälkeen siirryttiin ovesta pitkään käytävään. Tämän käytävän toinen seinämä oli vieri vieressä olevien pukukoppien rivistö. Pukukoppiin mentiin sisälle, vaihdettiin uimavaatteet päälle ja poistuttiin ulkovaatteet kainalossa toisesta ovesta suureen vaatesäilytystilaan, joka peltikaappeineen muistuttaa tavallisen uimahallin pukukoppia. Sitten vaatteet jätettiin peltikaappiin odottamaan uima-ajan umpeutumista. Pukukopissa oli siis kaksi ovea ja kooltaan se oli hivenen suurempi kuin vaatekauppojen sovituskopit.

Eksän kanssa uida molskuteltiin. Todellisuudessa istuimme likipitäen koko ajan poreammeessa, milloin sylikkäin ja milloin vierekkäin. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että sylikkäin porealtaassa lilluvat ihmiset harrastavat todennäköisesti sitä kauneinta. Itse ainakin harrastan. Eli kun näette nuoren parin sylikkäin altaassa, niin siellä pannaan silloin lihaa piiloon. Saa hihitellä ja virnistää. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että on tullut istuskeltua naisseurassa porealtaissa Ikaalisissa, Edenissä, Tropiclandiassa ja muutamassa pienemmässä tavallisessa uimahallissa.

Uima-aikamme tullessa täyteen poistuimme pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Pukukopissa tai siis siinä vaatteidenvaihtokopissa istuin pokserit jalassa penkillä ja puin sukkia jalkaani. Eksä kuivasi antaumuksella tukkaansa. Hiuksiaan kuivatessaan hän roikutti päätään alaspäin niin, että takapuoli oli houkuttelevasti pystyssä.  Soma pieni takapuoli oli yritetty verhota vaaleanpunaisiin stringeihin. Takapuoli heilui hiusten kuivauksen lomassa erittäin houkuttelevasti aivan kasvojeni edessä. Tuijotin sitä hypnotisoituneena ja sitten päätin haukata hampaillani kinkkuun kiinni. Eksä kiljaisi ja naurahti. Otin hampailla uudestaan takapuolesta kiinni ja näykkäisin. Pian hampaat vaihtuivat huuliin. Tarrasin kaksin käsin lantiosta kiinni ja sitten olinkin korviani myöten pakaroiden välissä. Stringit tippuivat lattialle ja kukkoni ampaisi kuuraketinlailla pystyyn. Nousin seisomaan ja tipautin bokserit jalastani. Sukat jäivät luonnollisesti jalkaani.

Ajolähtötilanne, kaikki pesät täynnä, ei muuta kuin mailasta kiinni ja helvetinmoinen hutkaisu. Arjalainen pystypano takaapäin ja koko koppirivi heilui eksäni ottaessa tukea lastulevyseinästä. Aikamme pumppailtuamme tultiin vääjäämättä siihen tilanteeseen, että kuti pitäisi ampua. Ei mulla kortsuja mukana ollut, uimaanhan minä olin lähtenyt! Tähän lääkkeeksi keksittiin pukukopin lattialla ollut pieni muovinen roskakori. Roskikseen runkkaus on yksi parisuhteen helmistä. Siirryimme seisomaan vierekkäin yhdeksänkymmenen asteen kulmaan. Eksä oli oikealla puolellani. Minulla oli roskis vasemmassa kädessäni kukon edessä ja oikeassa kädessä oli tuhti annos eksän pakaraa. Eksän vasen käsi oli hartioillani ja oikea käsi ajoi riivatunlailla nahkahissiä ylös-alas. Sinne se rakkaus ruiskahti komeassa kaaressa, Edenin kylpylän roskikseen. Myöhemmin koko suhde meni roskikseen ja eksästä tuli eksä.

Vahinko on v*tun sääli

Tarina kutakuinkin kymmenen vuoden takaa perin kyseenalaisilta opiskeluajoiltani.

Meillä oli sen aikaisessa oppilaitoksessa jonkin sortin pikkujoulut, joita vietettiin naamiaisten merkeissä. Viina virtasi ja vintti pimeni... Riemuni oli suunnaton, kun juttu alkoi luistaa Marilyn Monroen kanssa. Kyseinen nainen oli minua useamman vuoden vanhempi ja opiskeli aivan eri opintolinjalla, joten en häntä ollut koskaan aiemmin nähnyt. Hän oli siis pukeutunut valkoiseen mekkoon sekä blondiin peruukkiin ja suupielessä komeili kauneuspilkku.

Homma ajautui siihen pisteeseen, että päätimme poistua juhlapaikalta hieromaan lähempää tuttavuutta. Nainen inttämällä intti, että mentäisiin minun kämpilleni. Tähän en kuitenkaan suostunut, koska asuin soluasunnossa ja jaetussa huoneessa. Lopulta nainen joutui erittäin vastahakoisesti taipumaan siihen, että menemme hänen kämpilleen. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ottaa taksilla suunnaksi kaupungin rupuiset vuokrakerrostalot. Kun pääsimme perille ja saimme hänen huoneistonsa oven auki 70-luvun hirvittävästä betonielementtitalosta, minulle valkeni, että miksi nainen ei minua olisi halunnut asunnolleen tuoda... Oletteko katsoneet neloselta tai Jimiltä (vai Liviltä?) sellaista amerikkalaista tv-sarjaa, jossa ihmiset asuvat kutakuinkin kaatopaikkaa muistuttavissa asunnoissa? Minä olin juuri astunut jalallani sellaiseen läävään. Kaatopaikoilla tosin taitaa ainakin periaatteessa olla erilaiset jätteet ja rojut omilla alueillaan, täällä kaikki paska oli suloisesti sekaisin.

Siis ihan oikeasti. Se oli iso yksiö, joka oli ahdettu aivan täyteen jätettä. Kämpässä kulki muutama polku, joita pitkin pääsi sohvalle, sänkyyn, keittiöön sekä kylppäriin. Tavaraa tai siis jätteen kaltaista paskaa oli joka paikassa korkeina vuorina. Nainen pahoitteli sotkua ja oli erittäin vaivautunut. Siinä punnittiin nuoren miehen kiimaa ihan tosissaan, mutta päätin jäädä. Seurasimme polkua, joka vei sängylle. Istuuduttuani sängyn reunalle huomasin edessäni suuren häkin, jossa oli kaksi lemmikkirottaa. Katselin rottia ja ajattelin, että jos nuo pääsisivät häkistä vapaiksi, niin ne voisivat elää koko loppuelämänsä kämpän jätteissä täysin näkymättömissä. Se ajatus yhdistettynä suureen määrään alkoholia sai oksennukset liikkeelle. Juoksin polkua pitkin vessaan ja tyhjensin sisukaluni pönttöön. Kun olin aikani kakonut pönttöön aloin katsella kylppäriä tarkemmin. Se oli samassa jamassa koko asunnon kanssa eli tupaten täynnä erinäisiä ryönävuoria. Erityisesti mieleeni jäi wc-pytyn vieressä oleva valtava keko tyhjiä vessapaperihylsyjä. Niitä oli läjässä kymmenittäin ellei jopa sadoittain. Raahauduin vessasta takaisin sängylle ja pitkälleen päästyäni sammuin välittömästi. Valitettavasti ei kuolema minua korjannutkaan, vaan heräsin aamulla...

Aamulla säpsähdin hereille. Aloin mielessäni kerrata illan tapahtumia. Muistin oksentaneeni ja päässeeni saatille. Sitten muistin kaatopaikkamaisen asunnon. En uskaltanut avata silmiäni, mutta kuuliin hiljaisen kuorsauksen vierestäni. Sitten kuului jonkinlaista vikinää ja päätin avata silmäni. Ne saatanan rotat vikisivät häkissään silmieni edessä. Voi helvetin helvetti ajattelin ja käänsin päätäni toiseen suuntaan. Tuplapalo ja voi helvetin helvetti. Se eilinen Marilyn Monroe olikin jotain ihan muuta kuin sensuelli kaunotar.

Tökein daamin hereille ja tiedustelin sijaintipaikkaamme. Aloin vitsailla edellisen illan huonosta olostani ja nainen naureskeli jutuilleni. Viiden minuutin hereillä olemisen jälkeen aloin tehdä mahdollisimman kohteliasta lähtöä. Kieltäydyin aamupalasta ja kahvista, mutta kun daami ilmaisi halukkuutensa mahdollisiin krapulariettailuihin, niin päätinkin jäädä. Yleensä käyttäydyn mahdollisimman asiallisesti ja kohteliaasti (niin varmaan), mutta nyt koin daamin olevan kaikesta järkytyksestäni velkaa minulle hyvänolontunteen, joten ilmoitin halukkuuteni sijoittaa kukkoni hänen suuhunsa. Daami nousi ja kaivoi kaapista pyyheen ja kehoitti käymään suihkussa. Yllätyksekseni pyyhe ainakin vaikutti aika puhtaalta. Eipä siinä sitten muuta kuin suihkuun ja siitä sitten sängylle selälleen retkottamaan. Harmikseni daami poistui suihkuun pesulle. Ihan turha toimenpide kukon imuttelua silmällä pitäen, pelkkä hampaiden pesu riittäisi...

Daami tuli hetken kuluttua saunatakissa sängylle ja alkoi hiplailla minua. Kukko nousi kuin nousikin täyteen komeuteensa ja hetken runkkailun jälkeen daami siirtyi polvilleen jalkojeni väliin antamaan luvalla sanoen huonoa suuseksiä. Huonoa tai ei, mutta kyllä se lasti sieltä pienellä kutittelulla aina liikkeelle lähtee. Tuntiessani laukeamisen olevan erittäin lähellä nostin daamin päätä pois kukkoni kimpusta, jotta en laukeaisi aivan vielä. Daami lähtikin kohottautumaan päälleni ja hieraisi mahallaan nivusiani. Sieltähän ne kukkomehutkin sitten purskahtivat paljaalle mahalleni ja daamin saunatakille. Daami ei edes ihan heti tajunnut tapahtunutta, meni ilmeisesti muutama sekuntti ennen kuin paksu frotee saunatakki päästi kiisselin kosteuden lävitseen.

Kiitin ja pahoittelin sotkua, herrasmies kun olen. Kävin pikaisesti uudelleen suihkussa. Suihkun jälkeen daami kutsui minut takaisin sänkyyn. Oli kuulemma jäänyt äsken ilman. Niin paljon kuin lempeä jaankin, niin nyt jätin kylmästi jakamatta. Puin päälleni ja poistuin ulos lumisateeseen. Raitis ulkoilma on harvoin tuntunut niin hyvältä sieraimissa.

Sonneja ja sonneja

Tiedättekö, että mitä kiima on? Kiima on sitä, kun härkä on pimeässä navetassa koko talven omassa karsinassaan erossa lehmistä. Nuorena kloppina näin, että miltä se kiima käytännössä näyttää. Enollani on karjatila ja siellä tuli pyörittyä enemmänkin. Ollessani 15 vuotiaana kesätöissä kyseisellä plantaasilla päästimme lehmät talven jälkeen laitumelle. Lehmä kun on ollut koko talven pienessä ulkotarhassa rehuruokinnassa, on varsin innoissaan päästessään vapaana pellolle kirmaamaan ja tuoretta ruohoa syömään. Lehmät ja sonnit olivat enollani eri navetoissa ja joka kesä yksi onnellinen sonni pääsi paratiisiin eli lehmien kanssa laitumelle. Sehän on kesätöistä parhain eli ei pidä muuta kuin syödä perkeleesti ja saattaa lauma lehmiä siunattuun tilaan. Kelpaisi itse kullekkin.

Lehmien oltua pari viikkoa laitumella alkoi olla kiiman aika. Noihin samoihin aikoihin sijoitettiin sonnin laitumelle siirtäminen. Oottekko nähnyt, että kuinka iso eläin se sonni voi olla? Ne on aivan valtavia, pienen henkilöauton kokoisia lihakasoja. Tällaista kun aletaan pimeästä navetasta taluttaa ulkoilmaan, niin sonnihan käytännössä sokaistuu kirkkaasta luonnon valosta. Sen lisäksi, että se konkreettisesti sokaistuu hetkeksi, niin se sokaistuu myöskin kuvainnollisesti lehmien kiimahajuista. Mietippä ite, koko talvi naista näkemättä, mutta samalla kuitenkin olet naiset haistanut viereisestä rakennuksesta.

Sonniin kiinnitettiin kaksi köyttä. Toiseen köysistä tarttui enoni ja tämä köysi oli sonnin kaulan ympärillä. Toinen köysistä sidottiin toiseen sonnin etujaloista ja sen sain minä haltuuni. Tällä etujalan köydellä saadaan sonnin kävelyä rajoitettua eli suomeksi  sanoen köyttä kiristämällä vauhtia hidastettua. Saimme sonnin navetan sisällä laiskan pulskeasti liikkeelle. Navetan ulko-ovella liike pysähtyi ja sonni muuttui varovaiseksi, menettihän se par’aikaa väliaikaisesti näkönsä. Saman aikaisesti laitumella olevat lehmät kerääntyivät aitauksensa etuosaan eli noin parinkymmenen metrin päähän sonnista ja alkoivat innokkaat kiimahuutonsa. Sonnin korvat hörähtivät sepposen selälleen ja ylähuuli alkoi väpättää sen haistellessa raitista ilmaa ja lehmien sulotuoksuja. Se näky on ikuisiksi ajoiksi syöpynyt mieleeni, kun sonnin ylähuuli alkoi väpättää sen paljastaessaan samalla hampaansa. Raskaasti se haukkoi ilmaa nenäänsä kuin mielipuoli. Sieraimet laajenivat lautasen kokoisiksi. Jos hetki sitten sonnilla ei ollut menohaluja tippaakaan, niin nyt se alkoi ottaa sokeana hajuaistinsa perusteella ripeitä askeleita lehmiä kohdan. Hyvin menee, hyvin menee enoni huusi. Sonnin ripeät askeleet muuttuivat yllättäen juoksuksi sen kiristäessä tahtiaan kohti luvattua maata.

-Jarrua perkele, jarrua!!! Enoni huusi kuin  mielipuoli.

Kiristin etujalan köyttä sonnin menoa hillitäkseni ja auttoihan se, kun koko perkeleen elukka heitti kuperkeikan ympäri. Yllättävän ketterästi se oli jälleen jaloillaan eikä vauhti edes päässyt hiljentymään.

-Löysää perkele, löysää!!! Enoni huusi kuin palosireeni.

Muoviköyden kiristäminen oli polttanut käteni rakoille ja lopulta koko köysi karkasi käsistäni. Enoni roikkui omassa köydessään, kompastui ja oli lopuksi mahallaan narun jatkona. Onneksi sonni suunnisti oikeaan paikkaan ja kirmasi aidatulle laitumelle. Noin kymmenessä sekunnissa se oli ensimmäisen lehmän selässä tekemässä työtään.

Se oli kiimaa se. Tästä noin kymmenen vuotta myöhemmin olin saanut tyttöystäväni suostuteltua brasilialaiseen vahaukseen. Jouduin kylläkin itse tuon vahauksen maksamaan, mutta se saattoi olla yksi elämäni parhaita sijoituksia, siinä määrin olen siloistakin siloisemman pimpsan ystävä. Vahausta varten matkustimme junalla isompaan kaupunkiin tunnin matkan. Odottavan aika on pitkä, etenkin kun palkintona on jotakin noinkin muikeaa.

Kiltisti odotin vahauksen ajan odotushuoneessa naisten lehtiä lukien. Vahauksen jälkeen piti käyttää tilanne hyväkseen eli kun kerran oltiin isompaan kaupunkiin tultu, niin piti tietysti shoppailla ja sen sellaista. Omat ajatukseni olivat vahatussa pimpsassa ja oloni oli kutakuinkin sama kuin edellä mainitulla sonnilla talvella navetassa. Olen melko lailla varma, että ostosten sekä kotimatkan ajan huuleni väpätti samaan tapaan kuin sonnilla sen haistaessa ja kuullessa lehmät edessään. Kotiin päästyämme meni noin kymmenen sekuntia, kun olin jo pimpsassa kiinni.

Tangoava vakuutusvirkailija

Vanha kaverini muutti Pohjanmaalle opiskelemaan. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen tämä totesi, että ”Pohjanmaalle ei muuteta, sinne synnytään”. Niinpä, hanuristahan koko paikka on, mutta on siellä sentään tangomarkkinat, joissa on aikaisempien saapumiserien mureaa lihaa tarjolla. Sitä kun 30+ väki pääsee kerran vuodessa tuulettumaan, niin jälki on taattua. Äijät örveltää ja naiset muuttuvat Tukiaisiksi. Nippelitiedoksi tarjottakoon, että tangomarkkinoiden aikaan on järjestyshäiriöitä Seinäjoella huomattavasti enemmän kuin Provinssirokissa tai vauhtiajoissa.

Oltiin kaverin luona nauttimassa tangon huumasta (lue: keskioluesta). Perjantai meni mukavissa merkeissä ja seuraakin saatiin jatkoille. Kokoonpanona jatkoilla oli meidän neljän hengen kaveriporukka sekä kaksi kolmikymppistä naista, jotka taksijonosta saatiin matkaamme houkuteltua. Toinen naisista teki majapaikkaamme päästyämme selväksi, että ei ole tekemässä yhtään mitään kanssamme. Aika uskottavahan tuo oli, paitsi että kaverini tätä kuitenkin yöllä pari kertaa polkaisi. Ei kuulemma hanttiin laittanut.

Eipä siinä. Arpaonni oli suosiollinen ja toinen naisista lämpeni minulle. Kyseessä oli Riihimäkeläinen vakuutusvirkailija, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Jäätyämme kahden keittiöön muiden poistuessa tupakoimaan oli erittäin lähellä, ettei tämä himokas vakuutusvirkailija raiskannut minua jääkaappia vasten. Oli siis parempi siirtyä makuuhuoneen puolelle.

Ehkä tämä vakuutusvirkailija ei ollut käytöstavoiltaan tai ulkonäöltään mikään prinsessa, mutta sen hän totta vie paikkasi muilla avuillaan. Maatessani selälläni ja nauttiessani kukkoni imuttelusta sekä suklaahämikseni nuolemisesta ajattelin, että ehkä se naisen rooli ei aina ole niin helppo. Tuossa vaiheessa reissua oli painettu useampikin hikinen tunti kesähelteessä ja en tuntenut olevani ihan freeseimmilläni, mutta se ei vakuutusvirkailijaa haitannut hänen oma-aloitteisesti takapuoltani lipoessaan. Tästä hieman myöhemmin hänen suklaahämistään nuollessani totesin, että ei se miehenkään rooli pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Luukuttaessani oikein kunnolla tätä virkailijaa suklaahämiksen puolelle sain pientä eksratyydytystä ajatellessani, että kerrankin saa laittaa vakuutusyhtiön edustajaa perseeseen. Vakuutukset minulla tosin oli kilpailevassa firmassa, mutta se ei tahtia  haitannut.

Yöstä selvittyämme vaihdoimme puhelinnumerot ja naiset poistuivat majapaikastamme omille teilleen. Kaikkien kanssa ei numeroa kannata vaihtaa, mutta jos daami ottaa erikoisliemet naamalleen ja antaa painaa koko yön suklaahämikseen, niin kyllä silloin on allekirjoittaneen numeron ansainnut. Bileet jatkuivat, olihan vasta lauantai. Lauantain vaihtuessa sunnuntain puolelle puhelimeni soi. Vakuutusvirkailijahan se siellä ilmoitteli olevansa seuraa vailla. Se oli helppo päätös eli otin suunnaksi sopimamme treffipaikan, josta jatkoimme yhdessä hänen majapaikkaansa. Vakuutusvirkailija oli majoittunut sen ”en tee mitään teidän seurassa” –tyypin kanssa jollekkin sukulaiselleen, jonka kämppä oli kesän tyhjillään. Yllättäen tämä niuhompi kaveri oli raahannut mukaansa jonkun Pertti perusinsinöörin, joka ei kuulemma kuitenkaan tulisi seksiä saamaan. Myöhemmin yöllä kuuntelin, että siellä se niuho oli taas sakset levällään pumpattavana.

Yö meni tutuissa merkeissä eli nahkahissillä ajettiin niin maan perkeleesti. Olimme majoittautuneet vakuutusvirkailijan kanssa pienen kaksion olohuoneeseen. Lattialla oli kaksi patjaa, jotka muodostivat ”parisängyn”. Aamulla koko yön leikittyämme kävimme suihkussa. Lepäillessämme vuoteellamme pyyheet päällä tuli hetki, jolloin yöllinen känniseksi tulisi vaihtumaan krapulaseksiin.  Lopulta olimme ajautuneet tilanteeseen, jossa vakuutusvirkailija oli kontillaan patjalla ja minä hänen takanaan polvillani. Puristin rystyset valkoisena virkailijan lantiota ja laitoin menemään niin pitkin vedoin kuin pienellä kukollani ikinä vaan pystyin. Lantioni hakatessa taaksepäin puskevan virkailijan takapuolta edessämme oleva ovi avautuu yllättäen.

Ovi johti kaksion makuuhuoneeseen ja nyt oven suussa seisoi erittäin hölmistynyt Pertti perusinsinööri täysissä pukeissa. Pysäytin vaistomaisesti liikkeeni  kuin seinään ja koko maailma lopetti pyörimisensä. Vakuutusvirkailija helähti tulipunaiseksi ja heittäytyi patjalle mahalleen. Siinä sitä sitten oltiin. Minä polvillani kukko uljaasti pystyssä virkailijan nesteistä kiillellen, virkailija nolostuneena patjalla mahallaan ja suoraan edessäni seisoo noin kahden metrin päässä insinööri järkytystään nielleskellen. Mitään ei tapahdu ja kukaan ei liiku. Koko maailman on hiiren hiljaa. Insinööri on kuin suolapatsas.

-Ootko sä menossa vai tulossa? Kysyn hölmistyneeltä insinööriltä.

Ei vastausta, mutta insinööri kääntyy kannoillaan, palaa makuuhuoneeseen ja sulkee oven perässään. Mitäs sitä voi sellaisessa tilanteessa tehdä? En tiedä, että mitä muut tekee, mutta minä nappasin mahallaan olevan virkailijan lantiosta kiinni ja kiskaisin tämän takaisin kontilleen. Tuttujen läiskähtelyjen lomasta kuului vakuutusvirkailijan voihkinta:

-Entä jos joku tulee?

Siinä vaiheessa ei kiinnostanut kuin omat tulemiset, jotka pian olivatkin virkailijan pakaroilla.

Suikkarihuijaus

Ei välttämättä kovin hauska tarina, mutta härski kuitenkin. Ellei sitten jopa peräti sikamainen. Nykyään olen hivenen fiksumpi eli en ihan yhtä paljoa ole mulkkuuten taipuvainen.

Kippailin paikallisessa ravintolassa keskiolutta kavereiden kanssa. Rahatilanne ei opiskeluista johtuen ollut paras mahdollinen eli tiukkaa teki baaritiskillä. Siinäpä sitten tyttö kaukaa vuosien takaa kopauttaa olalle ja alkaa jutustella niitä näitä. Kyseisellä tytöllä on sukulaisia samalla paikkakunnalla, itse hän asustelee Ruotsissa. Oltiin samoissa pihaleikeissä vietetty kesä jos toinenkin eli tuttuja vuosien takaa. Siinä jutustelun lomassa tyttö kysyy, että enkö aio juoda mitään. Vastaan, että heikko rahatilanne pakottaa säännöstelemään. Eipä siinä, tyttö kysyy mitä juon ja vastauksen saatuaan tilaa minulle toiveeni mukaisesti valkovenäläisen. Jutustelu jatkuu ja kipot tyhjenee. Tyttö tiedustelee, että kelpaisiko toinenkin valkovenäläinen. Tyhmä kysymys, kyllä kelpaa.

Siinä valkovenäläistä juodessani pohdin, että onpa hyvä tuuri, kun tyttö tarjoaa. Aivosolut raksuttaa ja huomaan pohtivani, että minkä helvetin takia tyttö yleensäkkään tarjoaa? En minä tarjoa muuta kuin kavereilleni ja heillekin olettaen, että tarjoavat joskus takaisin. Katson tyttöä ja kovin tuo on hymyileväinen ja iloinen. Tekstiä tulee taukoamatta. Sitten humalan pehmittämä pääni saa palapelin palaset kohdalleen, tyttö perkele haluaa bailata mun kukon kanssa. Virnistän valkovenäläistä kumotessani ja hymähdän ajatukselle, että pitäisikö nyt tuntea itseni halvaksi ja loukatuksi. Enpä tunne.

Mulla oli joskus nuorena kollina sellainen järjetön päähän pinttymä, että paksuja tyttöjä ei panna. Ei ne vaan kiihottanut millään muotoa, joten eipä niitä tullut katseltuakaan. Sittemmin olen kyllä tullut järkiini ja paksu pirkko maittaa siinä kuin laihempi kanssasisarensa, vaikka mieluummin kyllä pidättäydyn painoindeksin puolesta kohtuuden rajoissa, jos ilmaisu sallitaan. Noh kuitenkin. Valkovenäläisiä juottava tyttö oli yhtä tuhdissa kunnossa kuin oli pihaleikkienkin aikaan. Lyhyessä varressa oli kiloja sen verran, että hänestä olisi voinut käyttää vaikkapa ilmaisua rantapallo. Asetelma, jossa itse en oikeastaan ollut missään määrin innostunut tekemään lähempää tuttavuutta kyseisen tytön kanssa mahdollisti sen, että saatoin kokeilla kepillä jäätä. Siinä kun kaksimielisyyksiä viljeltiin ja muutenkin ronskisti juteltiin, niin heitin ilmoille pienen valkoisen valheen, että kukkoni ei koskaan ole ollut kenenkään huulessa. Käytin tosin ilmaisua, että multa ei ole koskaan otettu suihin. Tyttö katsoi hämmästyneesti ja paljasti olleensa pihaleikkien aikaan minuun palavasti ihastunut. Olisi kuulemma ottanut suihin, jos seksi olisi siinä iässä maittanut. Harmittelin, että kunpa olisin tuon aiemmin tiennyt.

Kolmannet valkovenäläiset ja jutustelu jatkuu. Yht'äkkiä tyttö heittää ilmoille, että kiinnostaisiko minua olla yhtä kokemusta rikkaampi, kukon imuttelua olisi tarjolla. Vastasin myöntävästi ja olin perin pohjin mielissäni ajatuksesta, että humalaisen pääni kehittämä laskelmoitu juoneni oli mennyt läpi (*idean saa varastaa käyttöön). Eipä siinä, mukit tyhjäksi ja taksiin. Taksissa alkaa neuvottelu siitä, että mihin sitä toimenpidettä mentäisiinkään suorittamaan. Asuin tuolloin vanhempieni luona heidän omakotitalossaan ja oli päivän selvää, että tätä prinsessaa ei sinne vietäisi. Tytönkään majapaikalle ei voinut mennä, siellä kun oli erinäinen joukko sukulaisia. Päädyttiin sitten vanhempieni naapurissa sijaitsevalle bussipysäkille, jossa oli varsin rauhallista sunnuntai aamuna kolmen hujakoilla. Eipä siinä nokka kauaa tuhissut, kun tyttö kokenein ottein alkoi kaivaa kukkoani housuistani minun myhäillessä ilkikurisesti. Molskista moiskis ja kukko huuleen!

Pettymykseksini jouduin jo alkumetreillä toteamaan, että imuttelu ei ollut kovin hääviä. Varsin nopeasti tyttö nosti päänsä ylös ja ilmoitti yks'kantaan, että tässä ei pidemmälle mennä. Helvetin helvetti, mikäs nyt avuksi? Sisätiloihin olisi kuulemma päästävä. Sitten välähti ja tiedustelin, että josko sisätiloiksi kelpaisi vanhempieni asuntovaunu, joka pihassamme komeilee? Kyllä kelpasi. Siitä sitten vaunuun. Itse istuuduin sohvalle ja tyttö oli polvillaan jalkojeni välissä lattialla. Fiilistelin siinä hapuilevaa suikkaria ja ajatteiin, että huonon suikkarin pelastaa hyvin toteutettu H-hetki. Tahtoo sanoa, että vaikka suikkarin perustekniikka olisikin puutteellinen, niin hyvällä ja taidokkaalla laukaisulla tyttö pystyy pelastamaan suorituksen plussan puolelle.

Havahdun siihen, että tämä pyöreä tyttö pompahtaa ninjamaisella ketteryydellä pystyyn ja istuutuu hajareisin syliini. Lyhyt hame korviin ja tyttö siirtää pikkareitaan sen verran sivuun, että kukkoni tunnistaa rehevän pimpsan ensilämmöt. Helvetin helvetti, meikäläisen nahkahissin kyytiin ei luvatta nousta ja alan kingetä tyttöä sivuun. Tyttö korisee, että munaa pitäisi saada! Vastaan, että ei siitä ollut puhe, vaan pelkästä suikkarista. Tyttö kampeaa itsensä takaisin syliini raiskausta muistuttavalla määrätietoisuudella ja toistaa, että munaa pitäisi saada. Ei varmasti onnistu, ajattelen. Kampean tytön uudestaan sivuun ja suuttuuhan tuo perkele siitä. Nousee pystyyn ja alkaa siistiä vaatetustaan kotiin lähtö mielessään. Vaihdan diplomaattisempaan lähestymistapaan ja kerron, että josko tuota jumalaista imuttelua vielä hetken saisi, niin sitten voitaisiin naida napsautella vaikka vaunu kumoon. Ehdotus kelpasi ja tyttö palasti polvilleen jalkojeni väliin.

-Ja sitten et laukea mun suuhun. Mun suuhun ei kukaan laukea!
-En, en... Ja tiedän valehtelevani.

Hapuilevasta suikkarista huolimatta hyvän olon aallot lähtevät liikkeelle ja mahdollisimman eleettemösti laukaisen kukkomehut kohti tytön nielua, virhe. Sillä samalla sekunnilla rantapallo pomppaa ylös ja puklauttaa liemeni vaunun lattialle. Alkaa huutomyrsky, jota voisi luonnehtia infernaaliseksi. Kuinka pirusti sitä voikaan tyttö suuttua, kun kiellosta huolimatta livauttaa mähmät suuhun... Pää punaisena huutaessaan tyttö poistuu vaunusta ja lähtee suunnistamaan naapurissamme olevan puiston lävitse kohti majapaikkaansa. Saatanan mulkku huudot kaikuvat vielä, kun tyttö on jo kadonnut pimeyteen. Hipsin hissun kissun huoneeseeni.

Seuraavana päivänä kohmelosta herätessäni muistan yöllisen episodin ja suunnistaan vaunuun siivoamaan sotkujani. Lattialta löytyy sammunut kännykkä. Tytön luuri, otaksun. Ei tullut tyttö hakemaan puhelintaan ja parin viikon jälkeen totesin, että löytäjä saa pitää. Sain siis oman 3110 päivitettyä tytön 5110. Eli illan saldoksi jäi kolme valkovenäläistä, taksimatka kotiin, huono suikkari ja kännykkä. Totesin sen olevan vain oikeus ja kohtuus, sen verran lähelle tyttö pääsi mättäänsä kanssa ninjamaisella ketteryydellään.


*Tuosta suikkarihuijauksesta voi jatkojalostaa salonkikelpoisemman houkuttimen parisuhdetta piristämään. Olen suurella menestyksellä käyttänyt seurustelusuhteissa lausahdusta multa ei ole koskaan otettu kolmea kertaa suihin saman päivän aikana. Eli kun saa suikkarin aamulla ja siihen päälle vielä toisen päivemmällä, niin kolmas kertaa tulee aivan varmasti, kun muistaa lausahtaa huokaillen ja taivaan rantaan tuijotellen, että eipä oo kukaan tyttö vielä koskaan kolmea kertaa ottanut kukkoa huuleen saman päivänä aikana.