Tiedättekö, että mitä kiima on? Kiima on sitä, kun härkä on pimeässä navetassa koko talven omassa karsinassaan erossa lehmistä. Nuorena kloppina näin, että miltä se kiima käytännössä näyttää. Enollani on karjatila ja siellä tuli pyörittyä enemmänkin. Ollessani 15 vuotiaana kesätöissä kyseisellä plantaasilla päästimme lehmät talven jälkeen laitumelle. Lehmä kun on ollut koko talven pienessä ulkotarhassa rehuruokinnassa, on varsin innoissaan päästessään vapaana pellolle kirmaamaan ja tuoretta ruohoa syömään. Lehmät ja sonnit olivat enollani eri navetoissa ja joka kesä yksi onnellinen sonni pääsi paratiisiin eli lehmien kanssa laitumelle. Sehän on kesätöistä parhain eli ei pidä muuta kuin syödä perkeleesti ja saattaa lauma lehmiä siunattuun tilaan. Kelpaisi itse kullekkin.
Lehmien oltua pari viikkoa laitumella alkoi olla kiiman aika. Noihin samoihin aikoihin sijoitettiin sonnin laitumelle siirtäminen. Oottekko nähnyt, että kuinka iso eläin se sonni voi olla? Ne on aivan valtavia, pienen henkilöauton kokoisia lihakasoja. Tällaista kun aletaan pimeästä navetasta taluttaa ulkoilmaan, niin sonnihan käytännössä sokaistuu kirkkaasta luonnon valosta. Sen lisäksi, että se konkreettisesti sokaistuu hetkeksi, niin se sokaistuu myöskin kuvainnollisesti lehmien kiimahajuista. Mietippä ite, koko talvi naista näkemättä, mutta samalla kuitenkin olet naiset haistanut viereisestä rakennuksesta.
Sonniin kiinnitettiin kaksi köyttä. Toiseen köysistä tarttui enoni ja tämä köysi oli sonnin kaulan ympärillä. Toinen köysistä sidottiin toiseen sonnin etujaloista ja sen sain minä haltuuni. Tällä etujalan köydellä saadaan sonnin kävelyä rajoitettua eli suomeksi sanoen köyttä kiristämällä vauhtia hidastettua. Saimme sonnin navetan sisällä laiskan pulskeasti liikkeelle. Navetan ulko-ovella liike pysähtyi ja sonni muuttui varovaiseksi, menettihän se par’aikaa väliaikaisesti näkönsä. Saman aikaisesti laitumella olevat lehmät kerääntyivät aitauksensa etuosaan eli noin parinkymmenen metrin päähän sonnista ja alkoivat innokkaat kiimahuutonsa. Sonnin korvat hörähtivät sepposen selälleen ja ylähuuli alkoi väpättää sen haistellessa raitista ilmaa ja lehmien sulotuoksuja. Se näky on ikuisiksi ajoiksi syöpynyt mieleeni, kun sonnin ylähuuli alkoi väpättää sen paljastaessaan samalla hampaansa. Raskaasti se haukkoi ilmaa nenäänsä kuin mielipuoli. Sieraimet laajenivat lautasen kokoisiksi. Jos hetki sitten sonnilla ei ollut menohaluja tippaakaan, niin nyt se alkoi ottaa sokeana hajuaistinsa perusteella ripeitä askeleita lehmiä kohdan. Hyvin menee, hyvin menee enoni huusi. Sonnin ripeät askeleet muuttuivat yllättäen juoksuksi sen kiristäessä tahtiaan kohti luvattua maata.
-Jarrua perkele, jarrua!!! Enoni huusi kuin mielipuoli.
Kiristin etujalan köyttä sonnin menoa hillitäkseni ja auttoihan se, kun koko perkeleen elukka heitti kuperkeikan ympäri. Yllättävän ketterästi se oli jälleen jaloillaan eikä vauhti edes päässyt hiljentymään.
-Löysää perkele, löysää!!! Enoni huusi kuin palosireeni.
Muoviköyden kiristäminen oli polttanut käteni rakoille ja lopulta koko köysi karkasi käsistäni. Enoni roikkui omassa köydessään, kompastui ja oli lopuksi mahallaan narun jatkona. Onneksi sonni suunnisti oikeaan paikkaan ja kirmasi aidatulle laitumelle. Noin kymmenessä sekunnissa se oli ensimmäisen lehmän selässä tekemässä työtään.
Se oli kiimaa se. Tästä noin kymmenen vuotta myöhemmin olin saanut tyttöystäväni suostuteltua brasilialaiseen vahaukseen. Jouduin kylläkin itse tuon vahauksen maksamaan, mutta se saattoi olla yksi elämäni parhaita sijoituksia, siinä määrin olen siloistakin siloisemman pimpsan ystävä. Vahausta varten matkustimme junalla isompaan kaupunkiin tunnin matkan. Odottavan aika on pitkä, etenkin kun palkintona on jotakin noinkin muikeaa.
Kiltisti odotin vahauksen ajan odotushuoneessa naisten lehtiä lukien. Vahauksen jälkeen piti käyttää tilanne hyväkseen eli kun kerran oltiin isompaan kaupunkiin tultu, niin piti tietysti shoppailla ja sen sellaista. Omat ajatukseni olivat vahatussa pimpsassa ja oloni oli kutakuinkin sama kuin edellä mainitulla sonnilla talvella navetassa. Olen melko lailla varma, että ostosten sekä kotimatkan ajan huuleni väpätti samaan tapaan kuin sonnilla sen haistaessa ja kuullessa lehmät edessään. Kotiin päästyämme meni noin kymmenen sekuntia, kun olin jo pimpsassa kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti