maanantai 19. joulukuuta 2011

Vahinko on v*tun sääli

Tarina kutakuinkin kymmenen vuoden takaa perin kyseenalaisilta opiskeluajoiltani.

Meillä oli sen aikaisessa oppilaitoksessa jonkin sortin pikkujoulut, joita vietettiin naamiaisten merkeissä. Viina virtasi ja vintti pimeni... Riemuni oli suunnaton, kun juttu alkoi luistaa Marilyn Monroen kanssa. Kyseinen nainen oli minua useamman vuoden vanhempi ja opiskeli aivan eri opintolinjalla, joten en häntä ollut koskaan aiemmin nähnyt. Hän oli siis pukeutunut valkoiseen mekkoon sekä blondiin peruukkiin ja suupielessä komeili kauneuspilkku.

Homma ajautui siihen pisteeseen, että päätimme poistua juhlapaikalta hieromaan lähempää tuttavuutta. Nainen inttämällä intti, että mentäisiin minun kämpilleni. Tähän en kuitenkaan suostunut, koska asuin soluasunnossa ja jaetussa huoneessa. Lopulta nainen joutui erittäin vastahakoisesti taipumaan siihen, että menemme hänen kämpilleen. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ottaa taksilla suunnaksi kaupungin rupuiset vuokrakerrostalot. Kun pääsimme perille ja saimme hänen huoneistonsa oven auki 70-luvun hirvittävästä betonielementtitalosta, minulle valkeni, että miksi nainen ei minua olisi halunnut asunnolleen tuoda... Oletteko katsoneet neloselta tai Jimiltä (vai Liviltä?) sellaista amerikkalaista tv-sarjaa, jossa ihmiset asuvat kutakuinkin kaatopaikkaa muistuttavissa asunnoissa? Minä olin juuri astunut jalallani sellaiseen läävään. Kaatopaikoilla tosin taitaa ainakin periaatteessa olla erilaiset jätteet ja rojut omilla alueillaan, täällä kaikki paska oli suloisesti sekaisin.

Siis ihan oikeasti. Se oli iso yksiö, joka oli ahdettu aivan täyteen jätettä. Kämpässä kulki muutama polku, joita pitkin pääsi sohvalle, sänkyyn, keittiöön sekä kylppäriin. Tavaraa tai siis jätteen kaltaista paskaa oli joka paikassa korkeina vuorina. Nainen pahoitteli sotkua ja oli erittäin vaivautunut. Siinä punnittiin nuoren miehen kiimaa ihan tosissaan, mutta päätin jäädä. Seurasimme polkua, joka vei sängylle. Istuuduttuani sängyn reunalle huomasin edessäni suuren häkin, jossa oli kaksi lemmikkirottaa. Katselin rottia ja ajattelin, että jos nuo pääsisivät häkistä vapaiksi, niin ne voisivat elää koko loppuelämänsä kämpän jätteissä täysin näkymättömissä. Se ajatus yhdistettynä suureen määrään alkoholia sai oksennukset liikkeelle. Juoksin polkua pitkin vessaan ja tyhjensin sisukaluni pönttöön. Kun olin aikani kakonut pönttöön aloin katsella kylppäriä tarkemmin. Se oli samassa jamassa koko asunnon kanssa eli tupaten täynnä erinäisiä ryönävuoria. Erityisesti mieleeni jäi wc-pytyn vieressä oleva valtava keko tyhjiä vessapaperihylsyjä. Niitä oli läjässä kymmenittäin ellei jopa sadoittain. Raahauduin vessasta takaisin sängylle ja pitkälleen päästyäni sammuin välittömästi. Valitettavasti ei kuolema minua korjannutkaan, vaan heräsin aamulla...

Aamulla säpsähdin hereille. Aloin mielessäni kerrata illan tapahtumia. Muistin oksentaneeni ja päässeeni saatille. Sitten muistin kaatopaikkamaisen asunnon. En uskaltanut avata silmiäni, mutta kuuliin hiljaisen kuorsauksen vierestäni. Sitten kuului jonkinlaista vikinää ja päätin avata silmäni. Ne saatanan rotat vikisivät häkissään silmieni edessä. Voi helvetin helvetti ajattelin ja käänsin päätäni toiseen suuntaan. Tuplapalo ja voi helvetin helvetti. Se eilinen Marilyn Monroe olikin jotain ihan muuta kuin sensuelli kaunotar.

Tökein daamin hereille ja tiedustelin sijaintipaikkaamme. Aloin vitsailla edellisen illan huonosta olostani ja nainen naureskeli jutuilleni. Viiden minuutin hereillä olemisen jälkeen aloin tehdä mahdollisimman kohteliasta lähtöä. Kieltäydyin aamupalasta ja kahvista, mutta kun daami ilmaisi halukkuutensa mahdollisiin krapulariettailuihin, niin päätinkin jäädä. Yleensä käyttäydyn mahdollisimman asiallisesti ja kohteliaasti (niin varmaan), mutta nyt koin daamin olevan kaikesta järkytyksestäni velkaa minulle hyvänolontunteen, joten ilmoitin halukkuuteni sijoittaa kukkoni hänen suuhunsa. Daami nousi ja kaivoi kaapista pyyheen ja kehoitti käymään suihkussa. Yllätyksekseni pyyhe ainakin vaikutti aika puhtaalta. Eipä siinä sitten muuta kuin suihkuun ja siitä sitten sängylle selälleen retkottamaan. Harmikseni daami poistui suihkuun pesulle. Ihan turha toimenpide kukon imuttelua silmällä pitäen, pelkkä hampaiden pesu riittäisi...

Daami tuli hetken kuluttua saunatakissa sängylle ja alkoi hiplailla minua. Kukko nousi kuin nousikin täyteen komeuteensa ja hetken runkkailun jälkeen daami siirtyi polvilleen jalkojeni väliin antamaan luvalla sanoen huonoa suuseksiä. Huonoa tai ei, mutta kyllä se lasti sieltä pienellä kutittelulla aina liikkeelle lähtee. Tuntiessani laukeamisen olevan erittäin lähellä nostin daamin päätä pois kukkoni kimpusta, jotta en laukeaisi aivan vielä. Daami lähtikin kohottautumaan päälleni ja hieraisi mahallaan nivusiani. Sieltähän ne kukkomehutkin sitten purskahtivat paljaalle mahalleni ja daamin saunatakille. Daami ei edes ihan heti tajunnut tapahtunutta, meni ilmeisesti muutama sekuntti ennen kuin paksu frotee saunatakki päästi kiisselin kosteuden lävitseen.

Kiitin ja pahoittelin sotkua, herrasmies kun olen. Kävin pikaisesti uudelleen suihkussa. Suihkun jälkeen daami kutsui minut takaisin sänkyyn. Oli kuulemma jäänyt äsken ilman. Niin paljon kuin lempeä jaankin, niin nyt jätin kylmästi jakamatta. Puin päälleni ja poistuin ulos lumisateeseen. Raitis ulkoilma on harvoin tuntunut niin hyvältä sieraimissa.

2 kommenttia: