Ei välttämättä kovin hauska tarina, mutta härski kuitenkin. Ellei sitten jopa peräti sikamainen. Nykyään olen hivenen fiksumpi eli en ihan yhtä paljoa ole mulkkuuten taipuvainen.

Kippailin paikallisessa ravintolassa keskiolutta kavereiden kanssa. Rahatilanne ei opiskeluista johtuen ollut paras mahdollinen eli tiukkaa teki baaritiskillä. Siinäpä sitten tyttö kaukaa vuosien takaa kopauttaa olalle ja alkaa jutustella niitä näitä. Kyseisellä tytöllä on sukulaisia samalla paikkakunnalla, itse hän asustelee Ruotsissa. Oltiin samoissa pihaleikeissä vietetty kesä jos toinenkin eli tuttuja vuosien takaa. Siinä jutustelun lomassa tyttö kysyy, että enkö aio juoda mitään. Vastaan, että heikko rahatilanne pakottaa säännöstelemään. Eipä siinä, tyttö kysyy mitä juon ja vastauksen saatuaan tilaa minulle toiveeni mukaisesti valkovenäläisen. Jutustelu jatkuu ja kipot tyhjenee. Tyttö tiedustelee, että kelpaisiko toinenkin valkovenäläinen. Tyhmä kysymys, kyllä kelpaa.

Siinä valkovenäläistä juodessani pohdin, että onpa hyvä tuuri, kun tyttö tarjoaa. Aivosolut raksuttaa ja huomaan pohtivani, että minkä helvetin takia tyttö yleensäkkään tarjoaa? En minä tarjoa muuta kuin kavereilleni ja heillekin olettaen, että tarjoavat joskus takaisin. Katson tyttöä ja kovin tuo on hymyileväinen ja iloinen. Tekstiä tulee taukoamatta. Sitten humalan pehmittämä pääni saa palapelin palaset kohdalleen, tyttö perkele haluaa bailata mun kukon kanssa. Virnistän valkovenäläistä kumotessani ja hymähdän ajatukselle, että pitäisikö nyt tuntea itseni halvaksi ja loukatuksi. Enpä tunne.

Mulla oli joskus nuorena kollina sellainen järjetön päähän pinttymä, että paksuja tyttöjä ei panna. Ei ne vaan kiihottanut millään muotoa, joten eipä niitä tullut katseltuakaan. Sittemmin olen kyllä tullut järkiini ja paksu pirkko maittaa siinä kuin laihempi kanssasisarensa, vaikka mieluummin kyllä pidättäydyn painoindeksin puolesta kohtuuden rajoissa, jos ilmaisu sallitaan. Noh kuitenkin. Valkovenäläisiä juottava tyttö oli yhtä tuhdissa kunnossa kuin oli pihaleikkienkin aikaan. Lyhyessä varressa oli kiloja sen verran, että hänestä olisi voinut käyttää vaikkapa ilmaisua rantapallo. Asetelma, jossa itse en oikeastaan ollut missään määrin innostunut tekemään lähempää tuttavuutta kyseisen tytön kanssa mahdollisti sen, että saatoin kokeilla kepillä jäätä. Siinä kun kaksimielisyyksiä viljeltiin ja muutenkin ronskisti juteltiin, niin heitin ilmoille pienen valkoisen valheen, että kukkoni ei koskaan ole ollut kenenkään huulessa. Käytin tosin ilmaisua, että multa ei ole koskaan otettu suihin. Tyttö katsoi hämmästyneesti ja paljasti olleensa pihaleikkien aikaan minuun palavasti ihastunut. Olisi kuulemma ottanut suihin, jos seksi olisi siinä iässä maittanut. Harmittelin, että kunpa olisin tuon aiemmin tiennyt.

Kolmannet valkovenäläiset ja jutustelu jatkuu. Yht'äkkiä tyttö heittää ilmoille, että kiinnostaisiko minua olla yhtä kokemusta rikkaampi, kukon imuttelua olisi tarjolla. Vastasin myöntävästi ja olin perin pohjin mielissäni ajatuksesta, että humalaisen pääni kehittämä laskelmoitu juoneni oli mennyt läpi (*idean saa varastaa käyttöön). Eipä siinä, mukit tyhjäksi ja taksiin. Taksissa alkaa neuvottelu siitä, että mihin sitä toimenpidettä mentäisiinkään suorittamaan. Asuin tuolloin vanhempieni luona heidän omakotitalossaan ja oli päivän selvää, että tätä prinsessaa ei sinne vietäisi. Tytönkään majapaikalle ei voinut mennä, siellä kun oli erinäinen joukko sukulaisia. Päädyttiin sitten vanhempieni naapurissa sijaitsevalle bussipysäkille, jossa oli varsin rauhallista sunnuntai aamuna kolmen hujakoilla. Eipä siinä nokka kauaa tuhissut, kun tyttö kokenein ottein alkoi kaivaa kukkoani housuistani minun myhäillessä ilkikurisesti. Molskista moiskis ja kukko huuleen!

Pettymykseksini jouduin jo alkumetreillä toteamaan, että imuttelu ei ollut kovin hääviä. Varsin nopeasti tyttö nosti päänsä ylös ja ilmoitti yks'kantaan, että tässä ei pidemmälle mennä. Helvetin helvetti, mikäs nyt avuksi? Sisätiloihin olisi kuulemma päästävä. Sitten välähti ja tiedustelin, että josko sisätiloiksi kelpaisi vanhempieni asuntovaunu, joka pihassamme komeilee? Kyllä kelpasi. Siitä sitten vaunuun. Itse istuuduin sohvalle ja tyttö oli polvillaan jalkojeni välissä lattialla. Fiilistelin siinä hapuilevaa suikkaria ja ajatteiin, että huonon suikkarin pelastaa hyvin toteutettu H-hetki. Tahtoo sanoa, että vaikka suikkarin perustekniikka olisikin puutteellinen, niin hyvällä ja taidokkaalla laukaisulla tyttö pystyy pelastamaan suorituksen plussan puolelle.

Havahdun siihen, että tämä pyöreä tyttö pompahtaa ninjamaisella ketteryydellä pystyyn ja istuutuu hajareisin syliini. Lyhyt hame korviin ja tyttö siirtää pikkareitaan sen verran sivuun, että kukkoni tunnistaa rehevän pimpsan ensilämmöt. Helvetin helvetti, meikäläisen nahkahissin kyytiin ei luvatta nousta ja alan kingetä tyttöä sivuun. Tyttö korisee, että munaa pitäisi saada! Vastaan, että ei siitä ollut puhe, vaan pelkästä suikkarista. Tyttö kampeaa itsensä takaisin syliini raiskausta muistuttavalla määrätietoisuudella ja toistaa, että munaa pitäisi saada. Ei varmasti onnistu, ajattelen. Kampean tytön uudestaan sivuun ja suuttuuhan tuo perkele siitä. Nousee pystyyn ja alkaa siistiä vaatetustaan kotiin lähtö mielessään. Vaihdan diplomaattisempaan lähestymistapaan ja kerron, että josko tuota jumalaista imuttelua vielä hetken saisi, niin sitten voitaisiin naida napsautella vaikka vaunu kumoon. Ehdotus kelpasi ja tyttö palasti polvilleen jalkojeni väliin.

-Ja sitten et laukea mun suuhun. Mun suuhun ei kukaan laukea!
-En, en... Ja tiedän valehtelevani.

Hapuilevasta suikkarista huolimatta hyvän olon aallot lähtevät liikkeelle ja mahdollisimman eleettemösti laukaisen kukkomehut kohti tytön nielua, virhe. Sillä samalla sekunnilla rantapallo pomppaa ylös ja puklauttaa liemeni vaunun lattialle. Alkaa huutomyrsky, jota voisi luonnehtia infernaaliseksi. Kuinka pirusti sitä voikaan tyttö suuttua, kun kiellosta huolimatta livauttaa mähmät suuhun... Pää punaisena huutaessaan tyttö poistuu vaunusta ja lähtee suunnistamaan naapurissamme olevan puiston lävitse kohti majapaikkaansa. Saatanan mulkku huudot kaikuvat vielä, kun tyttö on jo kadonnut pimeyteen. Hipsin hissun kissun huoneeseeni.

Seuraavana päivänä kohmelosta herätessäni muistan yöllisen episodin ja suunnistaan vaunuun siivoamaan sotkujani. Lattialta löytyy sammunut kännykkä. Tytön luuri, otaksun. Ei tullut tyttö hakemaan puhelintaan ja parin viikon jälkeen totesin, että löytäjä saa pitää. Sain siis oman 3110 päivitettyä tytön 5110. Eli illan saldoksi jäi kolme valkovenäläistä, taksimatka kotiin, huono suikkari ja kännykkä. Totesin sen olevan vain oikeus ja kohtuus, sen verran lähelle tyttö pääsi mättäänsä kanssa ninjamaisella ketteryydellään.


*Tuosta suikkarihuijauksesta voi jatkojalostaa salonkikelpoisemman houkuttimen parisuhdetta piristämään. Olen suurella menestyksellä käyttänyt seurustelusuhteissa lausahdusta multa ei ole koskaan otettu kolmea kertaa suihin saman päivän aikana. Eli kun saa suikkarin aamulla ja siihen päälle vielä toisen päivemmällä, niin kolmas kertaa tulee aivan varmasti, kun muistaa lausahtaa huokaillen ja taivaan rantaan tuijotellen, että eipä oo kukaan tyttö vielä koskaan kolmea kertaa ottanut kukkoa huuleen saman päivänä aikana.