Tangoava vakuutusvirkailija

Vanha kaverini muutti Pohjanmaalle opiskelemaan. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen tämä totesi, että ”Pohjanmaalle ei muuteta, sinne synnytään”. Niinpä, hanuristahan koko paikka on, mutta on siellä sentään tangomarkkinat, joissa on aikaisempien saapumiserien mureaa lihaa tarjolla. Sitä kun 30+ väki pääsee kerran vuodessa tuulettumaan, niin jälki on taattua. Äijät örveltää ja naiset muuttuvat Tukiaisiksi. Nippelitiedoksi tarjottakoon, että tangomarkkinoiden aikaan on järjestyshäiriöitä Seinäjoella huomattavasti enemmän kuin Provinssirokissa tai vauhtiajoissa.

Oltiin kaverin luona nauttimassa tangon huumasta (lue: keskioluesta). Perjantai meni mukavissa merkeissä ja seuraakin saatiin jatkoille. Kokoonpanona jatkoilla oli meidän neljän hengen kaveriporukka sekä kaksi kolmikymppistä naista, jotka taksijonosta saatiin matkaamme houkuteltua. Toinen naisista teki majapaikkaamme päästyämme selväksi, että ei ole tekemässä yhtään mitään kanssamme. Aika uskottavahan tuo oli, paitsi että kaverini tätä kuitenkin yöllä pari kertaa polkaisi. Ei kuulemma hanttiin laittanut.

Eipä siinä. Arpaonni oli suosiollinen ja toinen naisista lämpeni minulle. Kyseessä oli Riihimäkeläinen vakuutusvirkailija, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Jäätyämme kahden keittiöön muiden poistuessa tupakoimaan oli erittäin lähellä, ettei tämä himokas vakuutusvirkailija raiskannut minua jääkaappia vasten. Oli siis parempi siirtyä makuuhuoneen puolelle.

Ehkä tämä vakuutusvirkailija ei ollut käytöstavoiltaan tai ulkonäöltään mikään prinsessa, mutta sen hän totta vie paikkasi muilla avuillaan. Maatessani selälläni ja nauttiessani kukkoni imuttelusta sekä suklaahämikseni nuolemisesta ajattelin, että ehkä se naisen rooli ei aina ole niin helppo. Tuossa vaiheessa reissua oli painettu useampikin hikinen tunti kesähelteessä ja en tuntenut olevani ihan freeseimmilläni, mutta se ei vakuutusvirkailijaa haitannut hänen oma-aloitteisesti takapuoltani lipoessaan. Tästä hieman myöhemmin hänen suklaahämistään nuollessani totesin, että ei se miehenkään rooli pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Luukuttaessani oikein kunnolla tätä virkailijaa suklaahämiksen puolelle sain pientä eksratyydytystä ajatellessani, että kerrankin saa laittaa vakuutusyhtiön edustajaa perseeseen. Vakuutukset minulla tosin oli kilpailevassa firmassa, mutta se ei tahtia  haitannut.

Yöstä selvittyämme vaihdoimme puhelinnumerot ja naiset poistuivat majapaikastamme omille teilleen. Kaikkien kanssa ei numeroa kannata vaihtaa, mutta jos daami ottaa erikoisliemet naamalleen ja antaa painaa koko yön suklaahämikseen, niin kyllä silloin on allekirjoittaneen numeron ansainnut. Bileet jatkuivat, olihan vasta lauantai. Lauantain vaihtuessa sunnuntain puolelle puhelimeni soi. Vakuutusvirkailijahan se siellä ilmoitteli olevansa seuraa vailla. Se oli helppo päätös eli otin suunnaksi sopimamme treffipaikan, josta jatkoimme yhdessä hänen majapaikkaansa. Vakuutusvirkailija oli majoittunut sen ”en tee mitään teidän seurassa” –tyypin kanssa jollekkin sukulaiselleen, jonka kämppä oli kesän tyhjillään. Yllättäen tämä niuhompi kaveri oli raahannut mukaansa jonkun Pertti perusinsinöörin, joka ei kuulemma kuitenkaan tulisi seksiä saamaan. Myöhemmin yöllä kuuntelin, että siellä se niuho oli taas sakset levällään pumpattavana.

Yö meni tutuissa merkeissä eli nahkahissillä ajettiin niin maan perkeleesti. Olimme majoittautuneet vakuutusvirkailijan kanssa pienen kaksion olohuoneeseen. Lattialla oli kaksi patjaa, jotka muodostivat ”parisängyn”. Aamulla koko yön leikittyämme kävimme suihkussa. Lepäillessämme vuoteellamme pyyheet päällä tuli hetki, jolloin yöllinen känniseksi tulisi vaihtumaan krapulaseksiin.  Lopulta olimme ajautuneet tilanteeseen, jossa vakuutusvirkailija oli kontillaan patjalla ja minä hänen takanaan polvillani. Puristin rystyset valkoisena virkailijan lantiota ja laitoin menemään niin pitkin vedoin kuin pienellä kukollani ikinä vaan pystyin. Lantioni hakatessa taaksepäin puskevan virkailijan takapuolta edessämme oleva ovi avautuu yllättäen.

Ovi johti kaksion makuuhuoneeseen ja nyt oven suussa seisoi erittäin hölmistynyt Pertti perusinsinööri täysissä pukeissa. Pysäytin vaistomaisesti liikkeeni  kuin seinään ja koko maailma lopetti pyörimisensä. Vakuutusvirkailija helähti tulipunaiseksi ja heittäytyi patjalle mahalleen. Siinä sitä sitten oltiin. Minä polvillani kukko uljaasti pystyssä virkailijan nesteistä kiillellen, virkailija nolostuneena patjalla mahallaan ja suoraan edessäni seisoo noin kahden metrin päässä insinööri järkytystään nielleskellen. Mitään ei tapahdu ja kukaan ei liiku. Koko maailman on hiiren hiljaa. Insinööri on kuin suolapatsas.

-Ootko sä menossa vai tulossa? Kysyn hölmistyneeltä insinööriltä.

Ei vastausta, mutta insinööri kääntyy kannoillaan, palaa makuuhuoneeseen ja sulkee oven perässään. Mitäs sitä voi sellaisessa tilanteessa tehdä? En tiedä, että mitä muut tekee, mutta minä nappasin mahallaan olevan virkailijan lantiosta kiinni ja kiskaisin tämän takaisin kontilleen. Tuttujen läiskähtelyjen lomasta kuului vakuutusvirkailijan voihkinta:

-Entä jos joku tulee?

Siinä vaiheessa ei kiinnostanut kuin omat tulemiset, jotka pian olivatkin virkailijan pakaroilla.